Vastuullinen matkailu · Luonnonsuojelumatkailu
Kevyempi safarijalanjälki
Varauksesi voi auttaa pitämään luonnon villinä. Se, auttaako, riippuu omistajuudesta, kävijärajoituksista ja siitä, miten raha liikkuu. Nämä kannattaa tarkistaa rauhassa ennen maksamista.
Mitä luonnonsuojelumatkailu todella rahoittaa
Suojelualueet ovat kalliita. Vartijat, ajoneuvot, tarvittaessa aidat, eläinlääkintä ja yhteisöohjelmat tarvitsevat tasaisen rahoituksen. Monissa Afrikan maissa puistojen pääsymaksut ja konsessiomaksut ovat merkittävä tulonlähde. Kun matkailu romahti pandemian vuosina, useat suojelualueet ilmoittivat rahoitusvajeista, mikä osoitti, kuinka läheisesti suojelu ja kävijätulot liittyvät toisiinsa.
Tämä riippuvuus toimii molempiin suuntiin. Matkailu perustelee maan suojelemisen, joka muuten voitaisiin viljellä tai aidata, mutta suuret kävijämäärät voivat heikentää juuri sitä elinympäristöä, joka houkuttelee ihmisiä. Vastuullinen valinta on yleensä se, joka tasapainottaa tulot ja vaikutukset selkeiden rajoitusten avulla.
Kolme hallintamallia
Valtion kansallispuistot
Pääsymaksut rahoittavat julkisia villieläinviranomaisia, kuten SANParksia tai Kenya Wildlife Serviceä. Hyvä vastine rahalle ja laaja pääsy; ruuhkautuminen vaihtelee alueittain.
Pienen kävijämäärän toimiluvat
Botswanan malli vuokraa laajoja alueita operaattoreille, joilla on vain vähän majoituspaikkoja. Kallis, pieni tiheys ja vahva kontrolli vaikutuksista.
Yhteisölliset suojelualueet
Maanomistajat vuokraavat maataan villieläimille, kuten Maasai Maran ympäristössä tai Namibian yhteisöllisillä suojelualueilla. Maksut menevät suoraan perheille, kun toiminta on hyvin hoidettua.
Suojelualue onnistuu, kun villieläinten säilyttäminen maalla tuottaa kotitaloudelle vähintään yhtä luotettavasti kuin vaihtoehdot.
Plimarosafarin toimituksellinen periaate
Kysymyksiä, joita kannattaa esittää matkanjärjestäjälle
- Kuka omistaa tai vuokraa maan, ja onko paikallisyhteisöjen kanssa julkaistu vuokra- tai tulonjakosopimus?
- Kuinka monta ajoneuvoa havainnointipaikalla sallitaan ja kuinka monta majoituspaikkaa alueella on käytössä?
- Kuinka suuri osa oppaista ja johtajista on paikallisia, ja onko olemassa koulutusreittiä?
- Miten vesi, jäte ja energia hoidetaan leirillä? Onko leiri riippumattomasti sertifioitu?
- Tukeeko operaattori salametsästyksen vastaista tai todennettavissa olevaa tutkimustyötä?
Sertifioinnista voi olla apua, mutta se ei korvaa suoria kysymyksiä. Etsi järjestelmiä, joita Global Sustainable Tourism Council (GSTC) tunnustaa, ja lue, mitä niissä oikeasti tarkastetaan.
Vältettävät toiminnat
Osa matkailijoille myytävistä villieläintoiminnoista aiheuttaa vahinkoa. Leijonanpentujen kanssa kävely tai niiden silittely liittyy laajalti vankeudessa tapahtuvaan kasvatusteollisuuteen eikä suojeluun. Norsukyydit edellyttävät, että eläimet on totutettu ihmisen hallintaan. Villieläinten ruokkiminen tai houkuttelu ajoneuvojen luo muuttaa niiden käyttäytymistä ja voi vaarantaa sekä eläimet että ihmiset. Suojeltujen lajien tuotteet voivat rikkoa CITES-sääntöjä, eikä niitä pidä koskaan ostaa. IUCN:n punainen lista on hyödyllinen lähde lajin suojelutilan selvittämiseen.
Käyttäytyminen kentällä
Pysy hyväksytyillä ajoradoilla
Maastoajo on kielletty useimmissa kansallispuistoissa, ja se vahingoittaa maaperää ja kasvillisuutta.
Anna eläimille tilaa
Älä koskaan tuki polkua vedelle, pesälle tai saalille; anna eläimen päättää etäisyys.
Pidä äänet matalina
Hiljaiset äänet, puhelimet äänettömällä ja moottori sammutettuna, kun opas pitää sitä turvallisena.
Vie kaikki roskat mukanasi
Kertakäyttömuovit on kielletty useissa maissa, muun muassa Keniassa ja Ruandassa.
Kuvaa häiritsemättä
Eettinen luontokuvaus alkaa siitä, että hyväksyy: menetetty kuva on parempi kuin stressaantunut eläin. Anna oppaan asemoida ajoneuvo ja vältä pyytämästä lähempää lähestymistä pesillä, pesäkoloilla tai lepäävien petojen luona. Yökuvaus salamalla tai voimakkailla valoilla voi hämmentää yöeläimiä; noudata leirin valonheittimien käyttösääntöjä, jotka edellyttävät yleensä punaisia suodattimia tai saalislajien silmien välttämistä.
Yksityiskohta tekee usein vahvemman kuvan kuin läheisyys. Pitkä objektiivi, ikkunalaudalle asetettu täytetty pussi tukena ja kärsivällisyys auttavat tallentamaan höyhenpuvun, ihon rakenteen ja käyttäytymisen kunnioittavalta etäisyydeltä. Droonit on kielletty useimmilla suojelualueilla ilman erillistä lupaa. Ole varovainen harvinaisten lajien sijaintitietojen kanssa verkossa; sijaintitiedot voivat auttaa salametsästäjiä, minkä vuoksi monet oppaat neuvovat olemaan julkaisematta tarkkoja koordinaatteja sarvikuonoista tai pangoliineista.
Matkan hiilijalanjälki ja hiilenkompensointi
Pitkät lentomatkat ovat yleensä safarin suurin hiilijalanjäljen osa. Pidempi oleskelu harvemmissa paikoissa, tiematkat silloin kun se on käytännöllistä ja tarpeettomien kotimaan lentojen välttäminen vähentävät sitä. Hiilenkompensointi voi olla osa ratkaisua, mutta hankkeiden laatu vaihtelee suuresti; suosi varmennettuja järjestelmiä ja pidä kompensointia lentämisen vähentämisen täydentäjänä, ei lupana lentää enemmän.